Joskus työnohjauksessa sanotaan, että tämä jää sitten kaikki tämän huoneen sisälle. Tällöin kai tarkoitetaan, että työnohjauksessa puhuttu on paitsi luottamuksellista, myös salaista. Siitä ajatuksesta en pidä. Esimerkiksi työyhteisön työnohjausryhmässä puhutaan työstä; työssä olemisesta ja työssä jaksamisesta. Totta kai siitä on hyvä jatkaa keskustelua työn äärellä, työpaikan yhteisillä tauoilla ja muualla.

Jos jollain työnohjauskerralla joku on joutunut jäämään pois, hän varmaankin mielellään kuulee, mitä asioita tapaamisessa on käsitelty. Jos työnohjauksessa puhutaan jonkun osallistujan henkilökohtaisista asioista, niistä ei tietenkään puhuta muille. Oikeastaan pidän olennaisena, suotavana ja jopa tärkeänä, että työnohjauksessa käsitellyistä työhön ja sen kehittämiseen kuuluvista asioista keskustellaan muulloinkin. Työtä kehitetään työssä aina, ei vain työnohjauksen aikana.

Työnohjauksesta käsitellyistä asioista vaitiolovelvollinen on ainoastaan työnohjaaja. Hän ei kerro ohjauksessa esiin tulleita työntekijöiden asioita missään kenellekään muulle kuin mahdollisesti omalle työnohjaajalleen. Työnantajalle hän kertoo lähinnä vain, hyötyvätkö ohjattavat hänen mielestään ohjauksesta ja kannattaako sitä jatkaa. Ohjattavien pyynnöstä hän voi puhua jostain asiasta esimiehelle, jos se todella tuntuu tarpeelliselta. Ohjattavat voivat itse päättää kutsua esimiehen mukaan tapaamiseen, jos tuntuu siltä, että ohjauksen sisältönä olevista asioista täytyy puhua työnantajan kanssa niin, että työnohjaaja on mukana.

Aina puhe ei ole hyväksi. Olen itse työnohjaajana käskenyt ohjattavia vaikenemaan, kun he alkoivat moittia toisiaan tavalla, joka ei edistänyt mitään hyvää. Toivoin myös, että he eivät jatkaisi sitä ohjaustilanteen jälkeenkään. Kun tilanteen johtajana kiellän ihmisiä puhumasta, tietenkin perustelen sen hyvin ja kysyn muiden mielipidettä kiellostani. Eli korostan, että toivon puhuttavan rakentavasti ja siten, että kaikki osallistujat pitävät puhetta järkevänä, mieluiten hyödyllisenä.

Työnohjauksessa joudutaan usein käsittelemään asioita, joista ollaan vahvasti eri mieltä. Tällöin ohjaajalla on vastuu jarrutella ja johdatella puhetta mahdollisimman hyvin niin, ettei puhe aiheuttaisi vahinkoa. Ei vältellä ongelmista puhumista, mutta pyritään ottamaan ne puheeksi sopivaa tahtia ja sopivalla tavalla. Kipeistä asioista puhuttaessa voi olla hyvä sopia, että jostain asiasta jatketaan vasta seuraavassa työnohjaustapaamisessa, ei väliajalla. Väliaika, usein nelisen viikkoa, toimii tällöin tehokkaana jäähdyttäjänä ja antaa osallistujille mahdollisuuden työstää asiaa eteenpäin itsekseen mielessään tai alitajunnassaan. Tällainen tilanne on poikkeus säännöstäni, että työnohjauksessa puhutuista asioista pitää puhua muulloinkin.

Luottamus työnohjaustilanteessa tarkoittaa mielestäni varsinkin juuri tuota, että vaikeistakin asioista voi puhua, tunteitaan saa kertoa ja ilmaistakin. Ohjattavien täytyy voida luottaa siihen, että työnohjaaja tekee tilanteesta mahdollisimman turvallisen ja aina pyrkii siihen. Muutamalla ensimmäisellä tapaamisella uuden työnohjaajan kanssa ja uudessa tilanteessa tätä luottamusta ei voi vielä paljoa olla. Se rakentuu, kun työnohjaus toimii, kuten sen pitää.

Luottamus vaatii toisen tuntemista, toisen ajatusmaailman jonkinasteista ymmärtämistä ja hyväksymistä. Se vaatii myös toisen toimintatapojen tuntemista, että osaa tulkita toisen puheen oikein, ymmärtää esimerkiksi, mikä on huumoria ja mikä vakavasti tarkoitettua; mikä on puhujalle ominaista tyyliä ja ilmaisutapaa. Tässä korostuu se, että ohjattavien täytyy voida luottaa ohjaajaan, mutta myös ohjausryhmän jäsenten täytyy voida luottaa toisiinsa. Siksi ohjauksen pelisääntöjä on hyvä kerrata pitkin matkaa ja tarkistaa vähän väliä, että ohjauksen suunta on oikea.

Jos tässä epäonnistutaan, ja ohjaustilanne aiheuttaa vahinkoa ihmissuhteissa ja työryhmässä, se täytyy erityisen hyvin käsitellä työnohjauksessa itsessään, ei sen ulkopuolella. Jos tällainen tilanne kuormittaa joitain osallisia erityisesti, ohjaajan täytyy huomata järjestää ylimääräinen istunto asiaa käsittelemään. Tavoitteena on uuden luottamuksen rakentaminen ohjaajan ja ohjattavien, kaikkien osallisten välille.

Kun luottamus ymmärretään toimivan työnohjauksen edellytykseksi ja käsitetään näin, on selvää, että hyvä työnohjausprosessi ei voi tapahtua muutamalla ohjauskerralla. Sopimusaikana yksi vuosi saattaa tuntua etukäteen pitkältä. Vuoden työnohjauksen jälkeen varmaankin kaikki osallistujat huomaavat, että tässä asiassa vuosi on varsin lyhyt aika. Saattaa olla, että ensimmäisen vuoden jälkeen tunnistetaan, että on saavutettu niin hyvä luottamus ja löydetty niin hyvät työskentelytavat, että olisi todella sääli lopettaa siihen.

Tiina

Tiina Notko
kuntoutussuunnittelija YTT
työnohjaaja STOry